Vieraskieliset lapset Suomessa ja koulussa

Vieraskieliset lapset Suomessa ja koulussa

Haluan aloittaa YK:n lasten oikeuksien ajatuksilla:

Lapsen oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle. Lasta ei saa syrjiä hänen tai hänen vanhempiensa ulkonäön, alkuperän, mielipiteiden tai muiden ominaisuuksien vuoksi.

 

Lisäksi: yksikään lapsi ei ole päättänyt, minne hänen vanhempansa hänet vievät.

Lapsella ei myöskään ole vertailupohjaa, hän elää tätä hetkeä, ei jotain mitä hänen vanhempansa ovat kotimaassa eläneet. Elämä Suomessa on lapselle hänen ainutkertainen lapsuutensa ja jokaisen velvollisuus on huolehtia, että kaikki lapset saavat huolenpitoa, hoivaa, opetusta ja kasvatusta.

 

Kuinka voimme huolehtia, että vieraskielisistä lapsista kasvaa suomalaisia ja myös yhteiskunnan aktiivisia jäseniä.  Lapsen saavuttua Suomeen on aloitettava suomen kielen opetus, sekä perheen aikuisille että lapsille. Tässä niiden kuntien,  joissa sijaitsee vastaanottokeskuksia, on oltava vastuullisia. Parasta olisi jos järjestelmällisen kielenopetuksen lisäksi olisi myös runsaasti vapaa-ajan mahdollisuuksia oppia kieltä.

Toivoisin, että vaikka käyttämällä taloudellisia kannustimia erilaisia yhdistyksiä ja vaikka urheiluseuroja kannustettaisiin hakemaan lapsia ja heidän huoltajiaan mukaan toimintaan. Tietysti kielitaito aiheuttaisi aluksi ongelmia, mutta lapset ovat nopeita oppimaan ja esimerkiksi jalkapallokentällä lapsella on mahdollisuus saada arvostusta muilla kuin akateemisilla taidoilla.

 

Useimmissa maahanmuuttajaperheissä arvostetaan koulua ja nähdään koulutus mahdollisuutena edetä elämässä. Tätä myönteistä asennetta kannattaa hyödyntää kotouttamisessa. On varmaan mahdollista keksiä keinoja, kuinka lasten vanhemmat saadaan seuraamaan aktiivisesti lastensa opiskelua.

 

Lasta on kannustettava käyttämään suomea, mutta kotona oma äidinkieli olisi syytä säilyttää. Onhan se tunneilmaisun ja myös monien abstraktien käsitteiden kieli. Kotona opitun kielitaidon lisäksi Espoossakin opetetaan kymmeniä kieliä nk.oman kielen tunneilla.

 

Peruskoulu siirtää paljon kansallista kulttuuriamme kaikille lapsille ja nuorille. Tätä työtä on tehty ansiokkaasti kansakouluajoista lähtien ja se jatkuu myös nykyisessä koulussa, jossa lasten kulttuuritausta on monimuotoinen. Ollaan ylpeitä omasta kulttuuristamme ja osoitetaan samalla kiinnostusta myös vieraskielisten lasten omalle kulttuurille.

Pidetään huolta Espoon peruskoulujen korkeasta tasosta

Pidetään huolta Espoon peruskoulujen korkeasta tasosta

Espoon kaupungin strategiassa vuosille 2017 -2021  määriteltiin koulutuksen tavoitteet seuraavasti:

Espoo on osaamisen ja osaajien kaupunki, jonka koulut ovat kansainvälistä huipputasoa.

 

Tavoitteet espoolaiselle koulutukselle olivat siis kovat. Espoo onkin menestynyt valtakunnallisessa vertailussa hyvin. Koulutus on ollut  kaupungille arvokas brändi ja monet perheet ovat halunneet muuttaa Espooseen korkeatasoisen koulutuksen vuoksi.

 

Kirjoitin Länsiväylässä maaliskuussa 2018 mm. seuraavasti:

“Koulu ei voi toteuttaa perustehtäväänsä, jos henkilöstö on uupunutta ja kokee tehtävänsä likimain mahdottomaksi.”

Kuunneltuani opettajia ja varhaiskasvattajia viime viikkoina olen todennut, että kolmen vuoden takainen kirjoitukseni ei ole vanhentunut, pikemminkin muuttunut entistä ajankohtaisemmaksi. Miksi?

  • Raskaan korona-ajan jälkeen monilla lapsilla on puutteita oppimisessa karanteenien ja etäopetuksen vuoksi
  • Monen lapsen oppimisen suurin este on riittämätön suomen kielen taito
  • Ensi syksynä Espoon kaupunki aloittaa 1. ja 3. luokalla inkluusion eli myös  lapset, joilla on erityisen tuen päätös, opiskelevat yleisopetuksen suurissa opetusryhmissä.

Pitkän kokemukseni mukaan Espoon opettajat ja varhaiskasvattajat tekevät työtään sitoutuneesti. Heidän jaksamisensa edellyttää riittävää satsausta: pienempiä ryhmiä, koulunkäynninohjaajia, erityisopetusta ja suomi toisena kielenä -opetusta. Yksinkertaisesti sanoen: koulutus tarvitsee rahaa, jotta peruskoulun korkea taso voidaan säilyttää.

Peruskoulu on puolustamisen arvoinen

Peruskoulu on kaikkien lasten koulu. Jokainen Suomessa elävä lapsi käy peruskoulua tavalla tai toisella.
Se on omiaan lisäämään suomalaisen yhteiskunnan demokraattisuutta ja eräällä tavalla alkaa olla ainoita
kaikille todella yhteisiä kokemuksia. Sen vuoksi onkin tärkeää, että koulun merkityksellinen tehtävä
lasten valistajana toteutuu. Koulu ei ole tärkeä vain yksilölle vaan myös yhteiskunnalle. Vain sellainen
yhteiskunta, jossa perusopetus toteutuu kaikille, voi menestyä.

Minusta koulussa kannattaa huolehtia, että kaikki lapset saavuttavat perustiedot ja -taidot.  Voimme tietysti
miettiä, mitä niihin sisältyy. Seitsemän veljeksen aikoihin riitti auttavakin luku- ja kirjoitustaito, mutta
nykyisin on jo tarpeen oppia myös matematiikkaa, vieraita kieliä ja esimerkiksi tietotekniikan alkeet.  Ja
paljon muutakin opetussuunnitelma sisältää.

Koulussamme vieraili vuosien mittaan useita ryhmiä eri maista. Jokainen vierailija ihmetteli eri asioita
ja myös me katsoimme omaa kouluamme uusin silmin. Eräät vieraat ihmettelivät, eikö suomalaisissa
kouluissa todellakaan ole muureja tontin ympärillä. Etelä-Korelaiset rehtorit huomauttivat, että heillä
lasten kengät ovat siistimmin luokan ulkopuolella. Eräs englantilaisryhmä innostui suomalaisesta
erityisopetuksesta niin, että toteutti oman muunnelmansa erityisopetuksesta omassa koulussaan – ja
kopioi jopa koulumme seinien värit.

Suomalainen peruskoulu on vuosien mittaan saanut runsaasti huomiota maailmalta. Jotain Suomessa
on vuosikymmenten mittaan tehty oikein. Voimme olla suomalaisista oppilaista ja opettajista ylpeitä.
Pidetään huolta, että koulutuksen resurssit säilyvät niin, että voimme edelleen taata kaikille lapsille
hyvät perustiedot ja -taidot elämää varten.

Rantakävelyllä

Rantakävelyllä

Lippajärvi ja Pitkäjärvi ovat merkittäviä ilon aiheita monille espoolaisille. Kävelen lähes päivittäin näiden järvien tietämillä ja olen sitä mieltä, että meillä kaikilla on velvollisuus huolehtia, että järvet siirtyvät jälkipolville paremmassa kunnossa kuin ne nyt ovat.
Lippajärven rantaviiva on 4,9 km ja sen keskisyvyys on vain 2,3 metriä. Lippajärvi on suojeltu jo vuonna 1933, mutta suojelualuetta on vuonna 1999 pienennetty ja nyt se käsittää vain vesialueen ja pienet alueet toisaalta järven pohjoispäässä ja toisaalta Turuntien lähellä järven lounaispäässä.
Espoon kaupunki on ollut kiinnostunut järvien kunnosta ja esimerkiksi Pitkäjärven ja Lippajärven tilasta on tehty vuosikymmenten mittaan useita kuntotutkimuksia ja myös suunnitelmia järvien tilan parantamiseksi.
Viimeisimmässä vuonna 2019 laaditussa suunnitelmassa on ehdotettu seuraavia toimenpiteitä Lippajärven kunnostamiseksi:
  • Kattava hulevesitutkimus, sillä suuri osa järven ulkoisesta kuormituksesta tulee hulevesien mukana. Erityisesti olisi syytä selvittää jatkuvalla mittauksella esimerkiksi Laaksolahdenpuron tuomaa hulevettä.
  • Järvellä olisi hoitokalastettava tehokkaasti, jotta särki- ja lahnakantaa saataisiin pienemmäksi. Tämä ei onnistu ilman, että kaupunki tukee rahallisesti järven kalastuskuntaa
  • Järveen voitaisiin istuttaa petokaloja, jotka jatkossa söisivät särkikalojen poikasia.
  • Alueen asukkaille pitäisi kertoa hulevesien hallinnasta ja kuinka jokainen voi osaltaan olla vaikuttamassa veden laatuun Lippajärvellä.
Viimeisimmässä talousarviossa Espoon kaupunki osoitti 50 000 euroa järvien kunnostustoimintaa. Raha on enemmänkin symbolinen, sillä onhan Espoossa 95 järveä ja monella suunnalla on toiveita järvien kunnostamiseen. MIelestäni on kuitenkin perusteltua vaatia , että Lippajärvi ja Pitkäjärvi saavat osansa näistä toimenpiteistä.